KUNNIOITETTAVA ELÄMÄNTYÖ URHEILULLE JA HELSINGIN KISA-VEIKOILLE

Kun marraskuussa 1991 30-vuotias Reijo Siitonen valittiin Helsingin Kisa-Veikkojen toiminnanjohtajaksi merkitsi se alkua yhdelle komeimmista ja pitkäkestoisimmista toimikausista seuran johtotehtävissä. Kirjoitin vuonna 2009 ilmestyneeseen HKV:n 100-vuotishistoriaan: ”Tuskin johtokuntakaan arvasi, että HKV sai paitsi erinomaisen pätevän, mutta samalla myös pitkäaikaisen toimihenkilön, jonka ura jatkuu edelleen.”  Nyt 35 vuotta kestänyt työura toiminnanjohtajana on tullut päätökseen, mutta toiminta HKV:ssä jatkuu edelleen.

Seiväshypyn kultakausi

Parikkala oli Reijo ”Rekku” Siitosen lapsuuden maisema. Maaseudulla harrastusmahdollisuudet olivat vielä 1960- ja 1970-luvuilla rajalliset. Vain urheilu, joko oman kodin pihapiirissä tai paikallisessa urheiluseurassa, muodosti poikkeuksen. Sen pariin Reijo ajautui jo kodinkin perintönä, sillä hänen äitinsä oli kansallisella tasolla menestynyt korkeushyppääjä.

Seiväshyppy muodostui jo varhain Siitosen tärkeimmäksi urheilulajiksi. Lajivalintaa ei sovi kummastella, sillä 1960-luvulla Suomessa elettiin seiväshypyn kulta-aikaa. Niin varmaan Parikkalassakin! Aivan kuten nykyisin omakotitalon pihaan kuuluu perusinvestointina pompputrampoliini, oli 1960-luvun vastine sille itsetehdyt seiväshyppytelineet ja hätäisesti koottu purukasa alastuloa pehmentämässä.

1960-luvun seiväshypyn suosio ja menestys jatkui 1970-luvulla ja osittain sen jälkeenkin. Reijo Siitosen ensimmäinen tulosmerkintä Tilastopajan tietokannassa on seiväshyppytulos 259 kesältä 1973, jolloin ikää hyppääjällä oli vasta 11 vuotta. Siitä tulostaso nousi seuraavan 11 vuoden aikana 281 senttiä. Oheinen kuvio kertoo kirjoitettua tekstiä selkeämmin Siitosen vuotuisen nousun uusiin korkeuksiin seipäänsä varassa.

RS= Reijo Siitosen eri ikävuosien parhaat tulokset

SE = ikäluokan Suomen ennätys (ikävuodet 21–30 miesten SE)

Joitakin kommentteja nuoren seiväshyppääjän kehittymisestä on syytä nostaa esiin. Ensiksi se, että kohtuuttoman kaukana Reijo Siitonen ei ollut oman ikäluokkansa koko maan ennätystuloksesta minään vuotena 12-vuotiaasta alkaen, merkittävimpänä poikkeamana vuosi 1976, jolloin ennätys parani vain 15 senttiä. Sen jälkeen tapahtui kahtena vuotena hyppäyksenomainen tason nousu. Nuo vuodet olivat 1977 ja 1979, jolloin vuotuinen tulosparannus oli huikeat 81 ja 60 senttiä. Jälkimmäinen johti A-poikien (nykytermein M18) Suomen ennätykseen ja ensimmäiseen tuon ikäluokan suomalaisen tekemään viiden metrin ylitykseen. 19-vuotiaana ennätys parani lukemaan 520, joka oli silloin paras 19-vuotiaan suomalaisen tekemä tulos.

Edellä kuvattujen ennätyshyppyjen ohella Reijo Siitosen urheilu-uran huippuhetkiä olivat uutena HKV:n urheilijana vuonna 1983 hyppäämä Kalevan kisojen kakkossija ja samana vuonna Tukholman maaottelussa saavutettu kakkossija ennätystuloksella 540. Neljä vuotta aikaisemmin Siitonen oli edustanut Tukholmassa ikäluokkansa Suomen mestarina maatamme poikien maaottelussa, silloinkin kakkossijan arvoisesti.

Reijo Siitosen aktiivi kilpailu-ura päättyi vuoteen 1991, jolloin kauden paras tulos oli 470. Kalevan kisojen loppukilpailuissa hän hyppäsi seitsemän kertaa. Veteraaniurheilusta Siitonen ei innostunut, vaikka hyppäsi vuonna 2002 tuloksen 380. Paitsi seiväshyppy, nuoruuden lajina oli korkeushyppy, jossa ennätykseksi jäi vuonna 1978 hypätty kelpo tulos 193. 100 metriä taittui parhaimmillaan aikaan 11,41 ja 10-ottelustakin löytyy M19-sarjan välineillä tehty tulos 5255 vuodelta 1978.

SVUL:n kautta HKV:n toimintaan

Liikuntatieteellisen koulutuksen kautta Reijo Siitonen hakeutui urheilun järjestötyöhön. Ensimmäinen merkittävä työpaikka oli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton Helsingin piirin kenttäpäällikkö, johon tehtävään hänet valittiin vuonna 1987. Kolme vuotta myöhemmin hänen tehtävänimikkeekseen tuli koulutuspäällikkö. Nämä vuodet olivat nuorelle Reijo Siitoselle oivat oppivuodet järjestötoiminnasta, sillä niihin sisältyi kolme SVUL:n järjestämää Suurkisaa sekä SVUL:n keskushallinnon ajautuminen talousvaikeuksiin, jotka lopulta johtivat liiton toiminnan alasajoon vuonna 1993.

SVUL:n toiminnan lopettaminen oli kivulias prosessi myös sitä ulkopuolisena järjestöihmisenä seuranneelle. Tärkein ilmassa leijunut kysymys oli: miten minun työpaikkani käy – ei se, miten urheilu tästä myllerryksestä selviää? Viisaat toimijat osasivat hakea uusia mahdollisuuksia urheilujärjestöistä. Reijo Siitonen kuului ilmeisesti tähän joukkoon.

Helsingin Kisa-Veikoilla oli ollut kautta historiansa operatiivista toimintaa eri nimikkeillä hoitaneita henkilöitä. Selvää oli, että ilman heitä asiat eivät tapahdu itsestään. Nykyisenkaltaisen toiminnanjohtajakauden avaus tapahtui maaliskuussa 1985, kun Pentti Juntto palkattiin HKV:n kokoaikaiseksi toiminnanjohtajaksi. Juntto hoiti tehtävää runsaat kaksi vuotta. Hänen lähtönsä jälkeen tehtävää hoiti kolme eri henkilöä vaatimattomin tuloksin. Sen jälkeen HKV:n johdossa ymmärrettiin muutoksen välttämättömyys. Ratkaisu oli nimeltään Reijo Siitonen.

Siitosen kauden tehtävät ja saavutukset

Toiminnanjohtajan toimintakenttä on laaja, sekä ulkopuolelta siihen kohdistuvat haasteet moninaiset. Hyvän toiminnanjohtajan tulee olla moniosaaja tai kuten ”Rekku” itse sanoo, ei saa olla kädetön. Vaikka yleisurheiluseuran toiminnanjohtajan paikka ei ole yhtä tuulinen kuin esimerkiksi jääkiekkoseuroissa on tilanne. Tuloksia ja osaamista vaaditaan muuallakin monessa asiassa: seuran urheilumenestyksessä, valmennus- ja nuorisotoiminnassa, kilpailujen järjestämisessä, taloudenpidossa, seuran yhteishengen ylläpitämisessä ja kehittämisessä sekä hyvien suhteiden ylläpidossa niin liitto- kuin piiritasollakin.

Kun katsotaan HKV:n saavutuksia vuosina 1991–2026 tulee muistaa, että suuri urheiluseura ja sen menestys eivät ole yhden miehen tai naisen työn tulosta. Siitä huolimatta seuran toiminnanjohtajan rooli korostuu eturivin operatiivisen toiminnan vastuunkantajana ja seuran hallinnon tukihenkilönä. Omana kokemuksenani voin koko taipaleen mukana olleena ja kokemuksistani vakuuttuneena todeta, että Reijo Siitonen on onnistunut HKV:n toiminnanjohtajana erinomaisesti.

Kun 35 vuoden saavutuksia pilkotaan pienempiin osiin, kokonaiskuva kirkastuu. Yleisurheilussa seurojen asemaa verrataan monilla mittareilla, tärkeimpinä seuraluokittelussa, kilpailussa Kalevan maljasta ja nuorisotoimintakilpailuissa. Kalevan maljan HKV on voittanut vuosina 1992–2026 yhdeksän kertaa ja on ollut kaikkina vuosina 10 parhaan joukossa. Suomen Urheiluliiton seuraluokittelussa (nykyinen Seuraliiga) HKV on ollut itseoikeutettu korkeimman tason seura. Uutena aluevaltauksena HKV on noussut Suomen Aikuisurheiluliiton kilpailuissa kärkipään seuraksi mm. kilpailtaessa SAUL-maljasta, vuonna 2025 jopa maljan voittajaseuraksi.

1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina toiminnanjohtaja vastasi lähes ilman palkattua apuhenkilöstöä sekä valmennus- että nuorisotoiminnan organisoimisesta. HKV:lle tärkeitä tavoitteita ovat olleet nuorten sarjojen menestys ja asema maan parhaana viestiseurana. 2020-luvulla työtaakka on tältä osin helpottanut valmennuspäällikön ja nuorisopäällikön aloitettua työnsä seuran työntekijöinä.

Kilpailutoiminta on ollut HKV:n toiminnan ydinaluetta seuran perustamisesta vuodesta 1909 alkaen. Tätä vastuuta on kannettu kunnialla nykyvuosiin saakka, vaikka kilpailupaikkaolosuhteista johtuen Kalevan kisoja ei ole järjestettykään Helsingissä vuoden 2003 jälkeen. Muita – sekä SUL:n että SAUL:n – SM-kisoja on järjestetty vuosittain. Kaikissa näissä kilpailuissa pääsihteerin tehtävää on hoitanut Reijo Siitonen.

Maailmankisat elivät oman kukoistusaikansa vuosina 1959–2006 suomalaisen yleisurheilukesän tärkeimpänä kansainvälisenä kilpailuna. Helsinki City Marathon vuodesta 1981 alkaen ja Helsinki City Run vuodesta 1994 ovat olleet merkittävä osa myös HKV:n toimintaa. Haasteellisimpana kilpailuna on kuitenkin seuran ja myös Reijo Siitosen muistoissa vuonna 2007 Liikuntamyllyssä järjestetyt Aikuisurheilun EM-hallikisat (EVACI 2007). Työtä ja haasteita riitti viidelle kilpailupäivälle aamusta illan myöhäisiin tunteihin saakka. Pääsihteerinä ja lukuisissa monissa muissa tehtävässä toimi itseään säälimättä Reijo Siitonen. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajalle Aulis Potinkaralle kisoista toipuminen oli konkreettisesti elämän tai kuoleman kysymys.

Vuosien saatossa Reijo Siitosesta kehittyi osaava vastuuhenkilö myös HKV:n talouden ja kirjanpidon tehtävissä. Vaikka rahasta oli toistuva pula, seuralle tulleet maksut tuli hoitaa. Toiminnanjohtajan ansioksi on aiheellista mainita, että Reijo Siitonen paransi seuran maksuvalmiutta vaikkapa omista palkkasaamisistaan tinkimällä. Vastaavaan ei moni muu palkollinen olisi suostunut.

***

Kun Reijo Siitosen panosta Helsingin Kisa-Veikoille ja koko Suomen yleisurheilulle arvioidaan, perheen roolia ei tule unohtaa. Vaimo Kaisa sekä lapset Hannes ja Aino ovat jättäneet oman jälkensä maamme yleisurheilumenestykseen ja ovat olleet Reijon mukana seuratoiminnan eri tehtävissä. Omaa jaksamistaan ja fyysistä kuntoaan ”Rekku” on pitänyt yllä mm. talvisilla hiihtoladuilla.

Helsingin Kisa-Veikoille on ollut onni mukanaan saadessaan seuran toiminnanjohtajaksi Reijo Siitonen 35 vuoden ajaksi. Ilman häntä moni seuran saavuttama menestys olisi jäänyt toteuttamatta ja moni ongelmatilanne ratkaisematta.

Reijo Siitonen kuuluu nyt, ja tulee ikuisesti kuulumaan, HKV:n historian suuriin henkilöihin. 

Teksti: Seppo Martiskainen